Viimeinen hiuksia koskeva postaus onkin näköjään aika vanha. Tosiaan, blondailujen ja parin värjäyksen jälkeen päädyin leikkimään punaisella hennalla!
Blondauksien jälkeen pääni näytti tältä:
(Ylempi kuva parin vuoden takaa, 2012 halloweenin lähimaastosta, alempi samalta syksyltä.)


Ekoista hennailuista tuli lähinnä tuollainen ihastuttavan oranssiväri:



(vanhusmaski-paja^)
Joka kuitenkin syveni sitä mukaa kun värjäilin lisää, värjäsin aikalailla parin kuukauden välein kun juurikasvu ei jotenkin haitannut tuossa värissä.
Jossakin välissä aloin lisäämään seokseen veden sijasta punaviiniä ja sitruunamehua, sekä paprikajauhetta ja neilikkaa. Hennana käytin ihan niitä halpoja henna-pakkauksia mitä saa esimerkiksi S-marketista.
Tämän vuoden tammikuussa tukka oli tämän näköinen.

Kesäksi piti saada rastat jotka olen sittemmin jo purkanut, hiuksia lähti aika reilusti siinä operaatiossa, mutta tulipahan testattua!



Sitten talven lähestyessä hoksasin etteivät peruukit (tai söpöt kirppishatut!!!) mahdu päähäni millään ilveellä noiden rastojen kanssa ja taisin ahdistua niihin muutenkin. Muutan mieltäni tuollaisissa jutuissa niin usein ettei mitään tuollaisia pysyviä ratkaisuja oikein voi tehdä. Peruukit on siitä mukavia, että saa päiväksi blondit tai mustat hiukset jos siltä tuntuu.
Tällä hetkellä kasvatan omaa väriäni takaisin kun en uskaltanut pariin kuukauteen värjätä hennallakaan raskauspahoinvointien takia ja hiukset ehtivät kasvaa tosi reilusti sinä aikana. Hirmuinen hajuherkkyys. oksentelu ja vahva tuoksuinen henna päässä useita tunteja, no thanks :)
Lisäksi iski himo saada lyhyet hiukset joten minäpä reippaana tyttönä ne itselleni leikkasin. On muuten hankala saada tasaista polkkatukkaa aikaiseksi ihan kotikonstein, kunhan vähän tästä kasvaa taas niin taidan mennä parturille suosiolla niin saavat leikata sellaisen kivan niskasta hieman lyhyemmän polkan teehehe!
Tällä hetkellä tukka näyttää kutakuinkin tältä:


Siinä muuten oikein tyylikkäät sormikiharat jotka meinasivat aiheuttaa minulle sydänkohtauksen kun avasin nyytit! Onneksi sojotus rauhoittui sukimisella ja lopulta parilla pinnillä. Meinasin joutua lähtemään kummipojan nimiäisiin näyttäen Vilijonkan sisarelta, phew.
Olisikohan siinä tarpeeksi, joo kyllä on. Palaan astialle taas kun tulee mieleen jotain jännittävää.











